perjantai 30. elokuuta 2013

Pöllöleivät

Pitkästä aikaa ruoka-askartelua :). Ei ole ollut oikein aikaa, eikä ideoita ruoka-askarteluun, mutta eilen sitten välähti ja väsäsin lapsille iltapalaksi pöllöleivät. Musta näistä tuli aika kivat ja lapset söi joka murusen :).

Pöllöleivät murusilleni

Leipien sisällä on voita, juustoa ja makkaraa. Pöllöjen silmät on kurkkua, mustuaiset luumun kuoret (ei löytynyt muutakaan tähän hätään), nokka keltaista tomaattia, siivet punaista tomaattia, pallerot naposteluporkkanoita. Pöllöjen päähuituloita eli leipien kulmia puristin vähän kasaan, jotta niihin tulisi sopivampi muoto.

Ruoka-askarteluterkuin TsiSanna

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Anna hyvän kiertää käsityöhaasteen matkaan lähtevät tekeleet

Osallistuin tosiaan tuohon haasteeseen ja nyt vihdoin olen saanut jotain aikaankin :). Multa pyydettiin muffinikolikkokukkaroita ja kun kerran pyydettiin niin minähän tein.

Tosin näistä tuli nyt vähän erilaisia kuin tuo alkuperäinen. Ompelin näihin vetoketjun sen sijaan että olisin käyttänyt kukkaronkehyksiä. Lankana käytin Novitan Miamia. Näissä on myös tuollainen lenkku, jolla kukkaron voi kiinnittää laukkuun tai ranteeseen, mitä alkuperäisessä kukkarossa ei ollut.
Taisi muuten olla eka kerta kun ompelin vetoketjua yhtään mihinkään :). Aplodeja :).

En ole ihan 100% tyytyväinen näihin, joten sisällä on pientä lohdutuslahjaa, jos ette kehtaa näitä käyttää :D.


Ja kyllä yksi on eri kokoinen, kun toivottiin vähän isompaa. 

Toivon mukaan ehdin postiin lähettämään nämä viikon sisään :).


Tsi"hyvän kierrettäjä"Sanna

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Meet Cybear Bill!

Cybear Bill on Frankennallen kansainvälinen veli ainakin nimeltään, half bear half machine. Vaarallinen ja vauhdikas kaveri. Bill on saanut nimensä kunnianosoituksena Ro-Bear-Billiltä, koska Cybear Bill:n äiti (that would be allekirjoittanut) diggaili lapsuudessaan kokolailla paljon Thundercatseja (toivottavasti edes joku muu muistaa loistosarjan!). Idea Cybear Billiin ei taas lähtenyt ollenkaan Ro-Beareista, vaan itse asiassa tölkinvetimistä :D. Heti kun aloin tölkinvetimiä keräillä tulevaa laukkuani varten, aloin myös miettiä mitä muuta niistä voisi tehdä, koska tölkinvetimiä kerääntyi kaikennäköisiä ja halusin laukkuun vain samannäköisiä vetimiä. Aika pian sitten tulikin mieleen, että vetimet sopisivat amigurumin korviksi ja siitä se idea sitten puhkesi kukkaan.

Tässä hän on Cybear Bill:

Bill on virkattu Novitan Miami langasta koukulla nro 3. Korvat ovat tölkinvetimet, punaisen silmän alla on limutölkistä leikattu pala, käsi on jokin vanha muoviosa jostain vanhasta jutusta (ei siis niin mitään hajua mikä se on, mutta satuin löytämään sen vaatehuoneestamme ja totesin, että passaa cyborgin asekädeksi vallan mainiosti), vasemman jalan alla on kadulta löytämäni metallilevy ja häntänä Billillä on tyttöni rikkimenneen teeastian vedin. Arvasitte oikein Bill on kierrätettyä kamaa päästä varpaisiin :D. Se ei kyllä ollut mikään itsetarkoitus, niin vaan kävi ja hyvä niin :).

Tölkinvedinkorvat ompelin kiinni ihan vaan miami-langalla, kun olin ensin leikannut tölkinvetimet suunnilleen puoliksi. Asekäden liimasin virkatun tuubin sisään, jonka ompelin kiinni Billin vartaloon. Metallilevyn liimasin Billin jalkaan. Tölkistä leikattuun metallinpalaan nakuttelin ohuella naulalla reiät reunoille ja askartelusilmälle ja sitten vaan ompelin koko höskän kiinni ompelulangalla Billin naamaan.

Tässä Billiä eri suunnista:


Bill on siis puoliksi kone. Sen oikea käsi on plasmakanuuna, vasen jalka on paitsi näppärä potkuväline veitsenterävien laitojensa ansiosta, myös kilpi. Huippuunviritetyillä antennikorvillaan Bill kuulee möröt ja muut pahikset kilometrien päästä ja robottisilmällään Bill voi mm. laskea etäisyydet pahiksiin hyvinkin nopeasti ja näpsäkästi. Kaiken kaikkiaan todella tehokas pakkaus, joskaan ei johtajatyyppiä, joten on hyvä että isoveikka Frank ja välillä myös Zilla ja Hamish komentavat Billiä. 

Kirjastonvartijatriosta tuli kirjastonvartijanelikko:

Bad Ass Library Guardians!

Tunsinpa muuten taas olevani huono äiti tätä projektia tehdessäni kun jouduin tytölleni toteamaan (TAAS), että äiti tekee itselleen tässä lelua... Nyt tarvii vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä typyllekin joku amigurumi, kun toinen niin haluaa. Tosin johan sillä niitä toistakymmentä on :D. Muruseni tuntuu aina olevan kiinnostuneenpi noista amugurumeista kun vielä teen niitä, kuin sitten kun ne ovat valmiita leluja :D.

Terkuin Tsi"nallemamma"Sanna


perjantai 23. elokuuta 2013

Kyselyn tuloksia

"Mitä haluatte nähdä lisää TsiSiskot-blogissa" -kysely sulkeutui ja ihan kivasti siihen ihmiset ehtivät/viitsivät vastailla. Kiitos vastanneille :).

Tuloksissa yllätyin siitä, että itsetehtyjä karkkeja halusi nähdä aika moni (60%:a), kun en ole kovin montaa juttua niistä postannut. Mutta tykkään kyllä namusia tehdä, joten varmasti tulee jatkossa enemmänkin sellaisia juttuja kirjoiteltua.

Kiva juttu oli, että tukkajutut kiinnostaa kuitenkin lähes puolia :). Eli varmaan jatkossakin niitä tulee, jos sattuu joku hyvä kampaus tulemaan mieleen.

Eniten ääniä kalasti virkatut jutut, mikä onkin hyvä, koska virkkaaminen on se minun omin käsityöjuttuni. Lisäksi amigurumeja halusi nähdä aika moni, mikä sekin on hyvä juttu, koska seuraavassa postauksessa tapaammekin uuden kirjastonvartijani (jos muistatte Zillan, Frankin ja Hamishin) :).

Tuunaus keräsi kanssa aika kivasti ääniä ja itsekin haluaisin enemmänkin tuunailla juttuja.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että oikeanlaista sisältöä on jo ja sitä halutaan nähdä mitä itse tykkään eniten tehdä. Hyvä juttu!

Jossain välissä pitäisi vielä alkaa vähän siistiä tätä sivustoa, on niin kehnon näköiset nämä sivut. Kateellisena katselin kauniita blogeja ja upeita kuvia muualla! No kunhan aikaa ja mielenkiintoa riittää niin jotain uudistusta tulee blogin ulkomuotoonkin :).

Kiitoksena äänestäneille ja blogin synttäreiden kunniaksi lähetän teille ihanat lukija, satunnaisetkävijät ja muut tämän virtuaalihalin:



Jotenkin nämä bloginsynttärit tuli ihan puskista, kun aloitimme alunperin vuodatuksessa ja bloggeriin siirryimme vasta vähän myöhemmin, niin jotenkin olin ihan pihalla päivistä. Sitten tuossa vanhoja postauksia selaillessa yhtäkkiä tajusin, että jahas olis synttärit vietettäväksi! Noh tuli nyt vähän laimeat synttärit :D



- TsiSanna

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Klipsurannekoruja

Kuten ehkä viime aikaisista postauksista saattaa päätellä, olen tosiaan hurahtanut noihin tölkinvetimiin (jälleen kerran pari vuotta myöhässä trendin alkamisesta). Kunhan saan pari muuta käsityötä pois alta, niin alan väkertää laukkua klipsuista. Nyt olen tehtaillut tilauksesta muutamia rannekoruja, naapuriin meni kaksi ja ystävälle yksi (vaikka voisi naapuriakin sanoa ystäväksi :D). Naapurin koruista en tajunnut edes ottaa kuvia, mutta ystävän korusta hätäisestä yhden nappasin.

Ostin eri värejä tuota satiininauhaa kirpparilta ja voisin vaikka joka väristä tehdä korun :D. Kaverille lähti tämä turkoosi:



Lisäksi tein itselleni tämän oranssin korun kultaisilla klipsuilla, johon lisäsin helmiä jälkikäteen lisäkoristeeksi.



Jossain välissä täytyy kokeilla erilaisia tekniikoita näiden klipsukorujen tekemiseen, sen verran kivaa hommaa on :).

Nyt työn alla ovat Anna hyvän kiertää haasteen työt. Pakko kertoa tämä, jotta saan ne valmiiksi. Muutenhan mitään ongelmaa ei ole, mutta kun mielenkiinto ei tahdo pysyä, kun pitää tehdä kolme samanlaista juttua :D. Eka on jo valmis ja kaksi pitäisi vielä tehdä.

Tölkinvedinterkuin TsiSanna

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tölkinvedinkranssi

Olen nyt totaalisesti hurahtanut noihin tölkinvetimiin, kohta alkaa olla laukkuakin varten kasassa sopiva määrä klipsuja. Mutta tässä keräillessä (kiitos vaan teille, jotka olette minulle klipsuja antaneet, etenkin ihanat naapurit!) on pitänyt keksiä väliaikaisprojekteja :). Olen jo pitkään miettinyt että haluan jonkinlaisen kranssin etuoveen ja nyt sitten keksin että teen sellaisen tölkinvetimistä. Vetimet on virkattu yhteen ja helmet on pujoteltu jälkikäteen koristeeksi rautalangalla. Helppo ja nopea tehdä...siis jos vaan on niitä klipsuja :).


Jouduin laittamaan kranssin kahdella naulalla kiinni, jotta se pysyi nätin pyöreänä. Jos olisin laittanut vain yhdella naulalla, niin olisi tullut soikio. Ihan kiva sekin, mutta halusin pyöreän kranssin :).

Harmittaa kun en tajunnut kyselyyn laittaa, että kiinnostaako nämä tölkinvedin jutut, koska niitä on tulossa lisääkin!

TsiSanna

torstai 15. elokuuta 2013

Suklaamoussekinuskikakku

Töihinpaluun kunniaksi leivoin itselleni ja toki perheellekin kakun. Koska leivoin itselleni, leivoin sellaista mistä tykkään. Tähän kuuluu siis yleensä aina suklaa :). Niin tälläkin kertaa. Mieleni teki suklaamoussea, mutta halusin myös leipoa kakun, niinpä leivoin suklaamoussekakun. Jotta kakku olisi vielä herkullisempi päätin lisätä siihen päälle kinuskia, mikä ehkä oli pienoinen virhe, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kakussa on kolme kakkupohjaa, väleissä moussea ja päällä kinuskia ja suklaaraastetta. Kakku on täysin omasta päästä repäisty ja olen yllättynyt että onnistui näinkin hyvin :).

Olen melko usein epäonnistunut normaalin kakkupohjan tekemisessä tai viimeistään sen osiin leikkaamisessa, joten halusin kokeilla jotain hieman erilaista. Teinkin erikseen kolme ohutta kakkua, jotka sellaisenaan toimivat kakun kerroksina. Piirsin leivinpaperille kakkuvuoankokoiset ympyrät ja levitin valmiin taikinan niille.

Pohja:

- 3 munaa
- 100 g sokeria
- vaniliauutetta (tai vaniliasokeria, jos ei löydy uutetta)
- 100 g jauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (noin 10 min). Lisää vaniliauute ja siivilöi jauhot sekaan, sekoita varovasti, mutta kunnolla.

Levitä taikina ympyröiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 8 min. Anna jäähtyä rauhassa.

Mousse:

- 150 g maitosuklaata
- 150 g tummaasuklaata
- 5 dl kermaa
- 2 prk (320g) Philadelphia Marabou tuorejuustoa

Sulata suklaat ja jätä jäähtymään. Sekoita tuorejuusto ja desi kermaa notkeaksi seokseksi. Vatkaa loput 4 dl kermaa vaahdoksi. Lisää nyt jäähtyneet suklaat kermavaahtoon ja sekoita. Lisää sitten tuorejuustokermaseos suklaakermaseokseen ja sekoita.

Sitten voikin alkaa kasata kakkua. Asettele tuorekelmua irtopohjavuoan sisään, jotta se pitää kakun kasassa. Laita pohjalla yksi kakkupohjista, lisää puolet moussesta, lisää taas yksi pohja ja lisää taas puolet moussesta. Viimeiseksi lisää kolmas kakkupohja moussen päälle ja sulje tuorekelmulla kakun päältä koko komeus. Anna tekeytyä jääkaapissa muutamia tunteja.


Kakku jääkaapissa tekeytymisen jälkeen.

No niin tähän asti näytti hienolta. Mutta se kinuski... Ei siinä itsessään mitään vikaa ollut, oikein maukasta kinuskia. Mutta kun kaadoin sen kakun päälle, niin tietty mousse alkoi sulaa ja kakusta tuli vähän muotopuoli. Ensi kerralla teen niin, että annan kakun olla vuoassa ja kaadan kinuskin siihen päälle. Tosin kakku nyt jo tursuili yli vuoasta, joten en tiedä miten siinäkään onnistun :D. Tai vaihtoehtoisesti käytän suklaaganachea kinuskin sijaan kuorrutteena, tosin lämmintä taitaa sekin olla.


Pikkasen näyttää epäilyttävältä...

Tässä kuitenkin kinuskin ohje, jos joku keksii miten lisätä se kakkuun ilman että ulkonäkö kärsii tai jos jota kuta ei haittaa syödä rumaa kakkua :D.

- 2 dl kermaa
- 1 dl fariinisokeria
- 1 dl ruokosokeria

Mittaa aineet paksupohjaiseen kattilaan ja keittele 15 minuuttia. Valmista tuli :).

Paloiksi leikattuna kakun rumuus ei niin näkynyt ja oli muuten erittäin hyvää kakkua :).



Kakkuterkuin TsiSanna



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Juhlakampauksia

Olen aina ollut huono laittamaan juhlakampauksia, jotenkin mun kampauksista tulee aina liian arkisia tai onnistun ylilaittamaan ne niin että tukka pysyy paikallaan, vaikka koko muu mimmi heiluisi. Sanalla sanoen siis YÖK. 

Kun noin vuosi sitten päätin että opettelen laittamaan tukkaani oli tarkoitus opetella lähinnä arkikampauksia, mutta nälkä kasvaa syödessä, eli nyt toki tekee mieli laittaa tukkaa juhliinkin. Tai no ehkä enemmän vielä sinne juhliin. 

Alla arkikampaus, vaikka töihin.


Ja tässä juhlaversio samasta kampauksesta:


Tähän kampaukseen tarvitsee kaksi pompulaa/kumilenkkua, muutama pinni ja jos haluaa niin pari koristepinniä. Eli eipä juuri mitään :). 

Hommahan toimii siis niin, että ensin otetaan ohimoiden vierestä suikaleet tukkaa, letitetään ne ja yhdistetään pään takana pompulalla. Sitten otetaan korvan alta (tehdään siis yksi puoli kerrallaan) suikale ja kieritetään se yläkautta letin ympäri. Sitten otetaan seuraava suikale tukkaa ja yhdistetään se jo letin alta menneeseen suikaleeseen. Sitten pyöritetään nämä molemmat suikaleet letin ympäri. Tätä jatketaan kunnes ollaan pään puolivälissä. Sitten tehdään toinen puoli. Kun molemmat puolet on tehty, ne vain kiinnitetään pompulalla ponnarille ja ylempi versio kampauksesta on valmis :). 

Juhlaversiota varten tukka vain kiepautetaan yläkautta ympäri ja kiinnitetään parilla pinnillä, niin että loppu tukka jää siis tuonne nutturan sisään. Jos tosiaan haluaa niin parilla koristepinnillä saa vielä lisää juhlavuutta kampaukseen. 

Äärimmäisen helppo ja nopea kampaus ja pysyy hyvin.

Sitten toiseen kampaukseen :).

Jos ei vielä joku ole hokannut, niin minä tykkään leteistä ja tykkäisin niitä juhlissakin pitää. Jotenkin vaan mun leteistä tulee aina aika arkisen näköisiä. 

Tällä kertaa kiharsin tukan ennen letitystä ja jätin etuosan todella löysäksi. Tuli ihan juhlava kampaus mielestäni:


Periaatteessa voisin tietty arkenakin pitää, mutta enpä kovin usein jaksa arkena tukkaa kunnolla kihartaa. 

Tein siis ihan perusranskiksen alkaen toisesta korvasta ja lopun letitin tuohon eteen tosi löyhästi.

Tässä vielä takaa ja toiselta sivulta kuvat:


Tämä on mielestäni kivan kesäinen tukka ja sopii ehkä vähän rennompiin juhliin. 

Tukkaterkuin TsiSanna

Ps. Huomenna on meikäläisen eka duunipäivä kahteen vuoteen ja noin kolmeen kuukauteen. APUA! Toivotaan ettei työt täysin syö bloggausaikaa tai lähinnä toteutusaikaa. Blogin pitäminen on kuluneen vuoden ajan ollut niin hauskaa ja koen saaneeni uusia ihania tuttavia elämääni, että ehdottomasti haluan jatkaa. Pysykää siis mukana, vaikka välillä tulisi vähän taukoa postauksiin, jookosta joo :).

torstai 8. elokuuta 2013

Eteisen uudet vaatekoukut

Tykkään tuunailla juttuja, mutta useimmiten vasta tuunauksen jälkeen alan miettiä mihin tuunaus laitetaan. Tällä kertaa kävi toisin päin, eli eteinen tarvitsi uudet vaatekoukut ja lähdin sitä kautta miettimään millaiset haluan. Olisi kiva, jos aina olisi näin päin, niin ei jäisi sitten kivoja juttuja kaappiin pölyttymään kun niille ei ole paikkoja.

Googlailin ja pinterestöin aikani ideoita, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Hetken harkitsin muovileluista tehtyä vaatekoukkusysteemiä, mutta tulin siihen tulokseen, että haluan jotain aikuisempaa eteiseen ja haluan että koukut olisi jotenkin nimikoitu. Siitä se idea sitten lähti, tuosta nimikoinnista siis.



Tuollainen tuli :).Varsinaisesti en siis nimikoinut koukkuja, vaan valokuva kertoo kenenkä koukku mikin on. Jos nuo naamat joskus alkaa kyllästyttää, niin aina voi vaihtaa kuvat. Kätsää. Mietin myös, että lasten piirtämät kuvat itsestään ja koirista olisi aika kivat tähän :). Tai miksipä ei voisi olla vaikka joku heidän sankarinsa (tosin silloin on tietty vaara, että kaikkiin kohtiin tulee mun kuva...) oman koukun kohdalla jne. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Olisin halunnut joko 4 kuvaa (koirille ja lapsille omat) tai 6 kuvaa (kaikille omat), mutta en löytänyt muita sopivia kuin tuo viiden kuvan juttu, joten minä ja mies jaetaan koukku :).

Tämä tuunaus oli helppo ja nopea tehdä. Ostin erikseen tuon kehyksen ja koukut ja porailin vaan koukut kuvien alla kehyksen takapuolelle (no okei mies porasi, mutta minä valvoin että tekee sen oikein :D). Jos siis samanlaista mielii, niin täytyy tietty katsoa, että ostaa kehyksen materiaalia, johon voi porata :).



Tuunausterkuin TsiSanna

Ps. Lisäsin hakumahdollisuuden blogiin, kun näitä juttuja on tässä kohta jo vuoden ajalta, niin ajattelin että ehkä sellaiselle voisi olla käyttöä :).

Pps. Lisäsin myös kyselyn teitä kiinnostavista jutuista, koska olen hieman epävarma kiinnostaako esim. kampausjutut ketään, kun tämä on kuitenkin pääasiallisesti käsityöblogi :). Kiva, jos vastailette :).

maanantai 5. elokuuta 2013

Tukka solmussa ja pysyy

Joskus käy niin, että lähden päivään tukka auki, mutta puolessa välissä tai aikaisemmin liehuva letti alkaa nyppiä. Se pitää siis saada kiinni, mutta mikä avuksi, kun ei sattunut pompulaa mukaan? No solmu tietenkin :).


Satuin törmäämään tähän kampaukseen lempihiussivustollani ja ihastuin välittömästi.


Ja tämä tosiaan pysyy päässä ihan noin vaan solmittuna :). Mahtavuutta!

Kun harjoittelin ko. solmua ekan kerran siitä tuli ihan erinäköinen, mutta ihan kiva tämäkin. Harmi, etten osaa tehdä samaa virhettä uudestaan :D.



Jos haluaa koko tukan kiinni, niin täältä löytyy ohje siihen. Eli kyseessä on letti ilman pompulaa. Törmäsin tähän jo aikaa sitten ja aika usein tulee tehtyäkin tämä. Tässä yksi versio (pahoittelen surkeaa kuvaa).


Kätevää!

Hiusterkuin TsiSanna


perjantai 2. elokuuta 2013

Erilaista leivontaa: jauhelihakaurakeksit

Jos joku ei arvannut niin leivoin koirille :D. Ekaa kertaa elämässäni itseasiassa. Siirtelin tänään kirjoja paikasta a paikkaan b ja sattui käteen Koiran keittokirja. Sitä sitten aikani kuluksi selailin ja päätin kokeilla tehdä itse keksejä koirille. No tietenkään kaapista ei löytynyt minkään ohjeen aineksia kokonaan, joten päätin soveltaa. Kuinka vaikeaa koirankeksien tekeminen muka voi olla, nehän syö ihan mitä vaan...eikö?

Itseasiassa keksit onnistui sovellettuina oikein hyvin ja olen aika ylpeä reseptistäni :). 


Jauhelihakaurakekseihin tuleepi:

- 150g jauhelihaa (aikalailla sama, että mitä)
- 1 rkl ruokaöljyä 
- 2 rkl tomaattisosetta
- 1 muna
- 2 dl gluteiinitonta kaurajauhoa
- 1 dl kaurapuuroa/leseitä (käytin Nallen KuntoKauraa, jossa on mukana vehnäleseitä)

Ruskista jauheliha öljyssä. Lisää sekaan tomaattisose. Kun jauheliha on ruskistettu möyhennä se tehosekottimessa tiiviiksi massaksi. Sekoita joukkoon muna ja kuivat aineet. Massan pitäisi tässä vaiheessa olla muotoiltavissa. 

Tässä kohtaa jouduin taas vähän soveltamaan, koska tarkoitus oli paistaa nuo ihan levynä ja sitten pilkkoa, mutta meiltäpä oli leivinpaperi loppu, joten kaivoin esiin karkkivuokia ja pyörittelin massasta palloja niihin. Ihan hyvä, koska kekseistä/makupaloista tuli melko kovia, joten en tiedä miten leikkely jälkikäteen olisi onnistunut. 

Paistoin makupaloja 160 asteisessa uunissa 45 min ja passeleita tuli :). Tästä määrästä tuli noin 50 makupalaa.

Koirille maittoi. Olisivat varmasti syöneet kaikki kerralla, jos olisin antanut :).


Ja se huomautettakoon, että meidän rekut ei ihan mitä vaan kuitenkaan syö. Tuo vasemman puoleinen ei yleensä ole kekseistä lainkaan kiinnostunut, mutta nämä meni. Oikean puoleinen kyllä tykkää mistä vaan keksistä, mutta on muuten välillä nirso ja hyvin passasi sillekin :). Success!

Varmaan tulee toistekin leivottua näitä tai jotain variaatiota :). 

Koiramaisin terkuin TsiSanna
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...